Lehdistötiedote 12.4.2005

Oikea Suunta seminaari pe 8.4. Helsingin Säätytalolla.

Osallistuin tähän Taitokompassin järjestämään julkishallinnon ja yrittäjien yhteistyöseminaariin. Järjestäjät ansaitsevat huippuarvosanan, sillä teema on äärimmäisen ajankohtainen ja paikalle saadut luennoitsijat olivat maan ylintä eliittiä.Tulin vakuuttuneeksi siitä, että yhteiskunnallamme on kyky tiedostaa asiat, mutta ei kykyä toimia välttämättömien muutosten toteuttamiseksi.

Pankinjohtaja Sinikka Salo valotti Suomen pankin rahatalouden hyvää tilaa ja puhui ”hiljaisen tiedon” (kulttuuri, kilpailukyky, osaava henkilöstö yms.) käsitteestä todeten sen olevan merkittävää arvovarausta suomalaisten yritysten kohdatessa globalisaatiota. Edustamani Poptori Oy on mallioppilas hiljaisen tiedon alueella. Olemme jo vuosia nähneet sen ainoaksi mahdollisuudeksemme torjua globaalin levyteollisuuden aggressiivinen maanvalloitus. Panostaessamme tälle alueelle useita miljoonia euroja olemme kummajainen, jota eivät ymmärrä mitkään yrittäjyyttä saati EU-, tai kansallista kehittymistä tukevat ja edistävät instanssit. Miksi?

Tohtori Teija Tiilikainen toi esiin huolensa yhteisen EU-median tai muun foorumin puutteesta. EU-kansalaisten osalta näin voi ollakin, mutta tuhannet eurooppalaiset yritykset ovat samassa ”Talvisodassa” esim. amerikkalaisten dominanssien kanssa. EU ei kuitenkaan ole tätä noteerannut. Hän esitti myös huolta yritysten Eurooppa-asenteesta. Samassa yhteydessä hän kuitenkin myönsi EU:n talousennusteiden menneen pahasti pieleen. Mitä olisi tapahtunut yritykselle, joka olisi ”kytkeytynyt” EU-tavoitteisiin ja nyt voitaisiin lukea sen taseista yhdensuuntaista epäonnistumista? Yrityksillä kaiketi on oikeus muistella ”kytkeytymistään” vahvaan markkaan ja myös sitä, kuinka tyhjän päälle ne sen pettäessä jäivät. Yritykset eivät voi politikoida tai tukea me henkeä. Jos EU on talousliitto niin miksi se ei ole symbioottinen nimenomaan yritysmaailman kanssa?

Päätoimittaja Tapani Ruokanen toi laman ”yrityspudokkaita” esiin moittiessaan valtiovallan törkeää yrittäjien heitteillejättöä. Hän esitteli elinkeinoelämän kärkinimien ”Tiekarttaa tulevaisuuteen” ja painotti siinä, että nykyinen vahva taloutemme ja kilpailukykymme on taantumuksen siemen. Suomen tulee tähdätä globaaliksi huippuosaajaksi, ei sen vähempää. Hyvään työelämään ja sen tavoitteisiin pääsemiseksi on sitouduttava laajalla rintamalla. Hän kieltäytyi puhumasta haasteista ja muutti sanan vaaraksi ja jopa uhaksi. Ottavatko yhteiskuntamme jarrumiehet valtansa lisäksi myös vastuun?

Myös ylijohtaja Esko Aho palautti tulessa makaajat ja sisämarkkinafriikit maan kamaralle. EU on kriisissä, joka ilman tuntuvia toimenpiteitä johtaa varmaan tuhoon. Tutkimus ja kehitystyön panoksia on löydyttävä, samoin kuin siirtymistä paineistuneelta teknologian kehitykseltä sen soveltamisratkaisuihin. Tuon tähänkin esimerkin omasta toiminnastamme, sillä olemme panostaneet uudenlaiseen viestinnän kulttuuriin, jossa nimenomaan hyödynnetään nykyteknologiaa. CD tai DVD postikortti, joka mahdollistaa tunne- ja markkinaviestit ja jopa gigatavujen tietomäärän tai liikkuvan portaalin siirtymisen postikortin välissä kaikkialle maailmamassa. Samaten kun CD + CD ROM, DVD sekä kirjan ja digimedian yhdistelmäpakkaus ovat kaikilla mittareilla Ahon esittämää teknologian soveltamista ja esim. bisnesviestinnässä ja opetustoimessa lyömättömiä. Lisäksi uusi tuoteperheemme; maailmalla tunnettujen perinteisten satujen digiajan ”uusi tuleminen”, on kääntämistä vaille globaali vientituote. Tätä miljoonia maksanutta tutkimus- ja kehityspanosta ei ole millään tavoin noteerattu julkisen rahoittajan puolella. Mikä pahinta, rahoitus torjutaan myöntämällä avoimesti, ettei KTM:ssä tunneta sisältöbisnestä!? Aho antoi tähänkin kysymykseen selkeän vastauksen: Kyllä me täällä Suomessa kaikesta olemme tietoisia, mutta kun me emme viitsi muuttaa tapaamme toimia tai ajatella. Miksi palloa ei viedä sinne missä pelataan?

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Jyrki Katainen toi suomalaisen omistajuuden esille. Tähän mennessä on ollut suorastaan synti varjella kotimaista omistusta. Suomalaisten suurilla T & K panoksilla luodut yrityskokonaisuudet (mm. Nokia) ovat siirtyneet ulkomaista omistusta hyödyntämään ja esim. koko suomalainen kulttuurihistoriamme sekä sen tekijänoikeudet myytiin pilkkahintaan ulkomaisille toimijoille. Nyt niillä ulosmitataan kansantalouttamme erimuotoisina kasvavina tekijänoikeusmaksuina. Iso osa oikeuksista on saatu haltuun suomalaisen toimijan konkurssin tai muun painostuksen kautta, sillä usein sisältötuottajan ainoa omaisuus on oikeudet, joiden arvonmäärityspohjaa ei KTM:ssä ole haluttu/osattu muodostaa. Vaikka yritys omistaisi Beatles-oikeudet, se voi mennä 10.000 euron takia konkurssiin, sillä ko. omistus ei näy yrityksen tase- tai vakuusarvona. Katainen painotti oikeasuuntaisesti luovuuden ja luovan teollisuuden merkittävää roolia tulevaisuudessa. Tähän on helppo yhtyä nykyisen bittivirran aikakautena. Kuka ei usko?

Johtaja Risto Suominen Suomen Yrittäjistä kehotti myös löytämään uusia markkinoita. Hän todisti tilastotieteen kautta, että PK -sektoriin kuuluu 97 % yrityksistä. Ne vastaavat yli 60 % tämän maan työllisyydestä ja ovat ainoa taho, joka voi tarjota meille tulevaisuutta. Tätä tilastointia tutkaillessani pakotin itseni miettimään, kuinka vaikeaa PK yrityksen on saada TEKES apua suhteessa Nokiaan, ja kumpi osapuolista sitä tukea kipeimmin tarvitsee. Suomalainen PK-sektori häviää aina kansainvälisessä kilpailussa, sillä emme kykene viimeistelemään tuotekehityksiä puhumattakaan rahoittamaan niiden markkinointia. Miksi hevonen, joka vetää ei saa heiniä?

Professori Antti Paasio Turun Kauppakorkeakoulusta toi omalla värikkäällä tavallaan esiin ongelmaa, jolla vastuuta yritystoiminnan tulevaisuudesta on siirretty oppilaitoksille. Kuinka sokea voi kertoa mikä on sininen, ja mitä hyötyä on opettaa yrittäjyyttä, jos ei sille ole realistista infraa? Kyllä opettajalla on oltava oikeus uskoa valmistavansa oppilaita menestykseen eikä vaikeuksiin. Hän oli myös vähintään yhtä huolissaan kuin Aho ja Ruokanen, kuinka valtavan määrään voimavaroja yhteiskuntamme hukkaa pudokkaissa. Ihmisistä, jotka eivät ole joko saavuttaneet muodollista pätevyyttä tai ovat sen menettäneet. Hän manasi myös taantumuksellisuutta oppiaineissa ja materiaaleissa ja toivoipa jopa olevaksi virtuaalikirjaa, jonkalainen muuten on Poptorin uusin tuotekehitys CD+ CD ROM + kirja + DVD yhdistelmä. Yrittäjyyden tunnistaminen on hyvä asia, mutta uskotaanko sen pelkästään riittävän?

Vakuutusyhtiöiden keskusliiton koulutuspäällikkö Veikko Haunia puhui riskistä. Aivan oikein, pitää puhua tasapainoisesti yrityksen onnistumisesta kuin epäonnistumisesta. Nyt yhteiskuntamme todella tarvitsee onnistuvaa yritystoimintaa. Riski on jo huomaamatta otettu. Huippukoulutettu väestö, korkea teknologiakehitys, yli 500.000 työtöntä ja suojatyöpaikkalaista ja Suomen pankissa laiskana seisova raha ovat isänmaamme tulevaisuuden turvaa, jotka homehtuvat pilalle kuin väärin säilötty vilja. Jokaista tuotettua työpaikkaa varten on oltava oikeus saada T & K rahaa lainaksi, muuten siihen työpaikkaan ei voida kohdistaa tutkimus- ja kehitystyötä. Hyvä ja mielestäni rakentava aloite on, että yrittäjällä on halutessaan aina oikeus saada 3 viimeisen vuoden aikana maksettujen palkkojen verran valtiontakausta, mikäli pystyy osoittamaan saatua resurssia käytettäväksi liiketoiminnan edelleen kehittämiseen. Vakuutan, että kehitystä ja työpaikkoja syntyy, sillä yritykset haluavat kasvaa mutta yksikään yritys ei uskalla lyödä näin näköalattoman yhteiskunnan puolesta vetoa ilman, että yhteiskunta ilmaisee olevansa siinä konkreettisesti mukana. Takaus ei maksa valtiolle mitään ja aktivoituessaankin riski on vain siirretty passiivisesta työmarkkinatuesta aktiiviseen kehitystyöhön. Ei vastaus on hyvä tapa välttää riskiä, vai onko?

Yritetään pärjätä

Poptori Oy
Erkki Puumalainen
Toimitusjohtaja
050-62515

www.poptori.fi

Takaisin edelliselle sivulle