Lehdistötiedote 8.6.2005

Musabisneksen demokratiapaitsio

Esitin ESEK:n pääsihteeri Leena Hirvoselle seuraavan kysymyssarjan ja odotan mielenkiinnolla hänen vastaustaan. Keskustelu musiikkibisneksen tilasta on muutenkin hyvä avartaa eipäs juupas väittelystä konkretiaan.

" Myönsitte tuotantotukea Beritin uudelle äänitteelle. Miksi kieltäydyitte saman levyn tuesta, kun Poptori sitä haki? Jouduimme luopumaan tästä kokeilevasta julkaisusta siitä huolimatta, että meillä oli hyvin myyvä levy ja yhteistyö Beritin kanssa? Poptori ei ole ikinä onnistunut saamaan tukeanne, vaikka julkaisemme vuosittain 30-50 uutuutta ja niitä on kaikkiaan myyty jo yli 5 miljoonaa kappaletta. Myönnän, että emme enää ole tätä toivotonta anomusruljanssia juurikaan jatkaneet, mutta koska Beritin osalta sen teimme, kysymykseni lienee oikeutettu.

Miksi muuten esittävän taiteen tuki jaetaan levy-yhtiölle, eikä esimerkiksi artistille, jolloin hänen henkilökohtainen kilpailukykynsä levytysmarkkinoilla lisääntyisi? Esekin tehtävä käsitykseni mukaan on luoda julkaisuedellytyksiä sellaisille uusille musiikkiteoksille, jotka taloudellisten seikkojen vuoksi jäisivät muuten julkaisematta.

Miksi myöntämienne tukien listoilta löytyy joka kerta nimiä kuten Eppu Normaali, Bomfunk MC’s jne? Ko. nimet saavat lisäksi perushakijoihin nähden kymmenkertaisen tukisumman. Uusin aikanaan esittämäni kysymyksen, miksi tukea ei vaadita maksettavaksi takaisin, kun tuotettu tuote ylittää ns. break even rajan? Näin rahaa palautuisi kiertoon ja spekulaatio pomminvarmojen hittien piilosubventiosta poistuisi.”

Teen nämä tyhmältä kuulostavat kysymykset artistieni puolesta, sillä itse tiedän syyt. Musiikkibisneksen järjestöt ovat loistavasti kyenneet luomaan itsestään itseisarvon. ”Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan” ilmiö pitää suut supussa. Pahinta tässä kaikessa on se, että yksittäisen artistin, tekijän, kaupan, kuluttajan ja suomalaisen kulttuurin asema on 30 vuotisen järjestövallan aikana kaiken aikaa heikentynyt, useassa tapauksessa jopa nälkärajoille, vaikka jaettava kakku, kansantalous, laitekanta ja musiikin kysyntä on korkeimmillaan. Järjestöt silti porskuttavat. Sain juuri lukea, että Gramex on saanut neljännen apulaisjohtajansa. 70-luvulla työt hoidettiin ilman tietokoneita nyrkillisellä ihmisiä nykyiseen nähden. Lienee tahditon kysymys, miten ÄKT rahoittaa massiivisen toimintansa ainoastaan 25 jäsenen etua ajaessaan jäsenmaksujen ollessa rivijäseneltä tuhat euroa vuodessa.

Kuluttajien, kauppojen, partureiden, radioiden ja muiden musiikin käyttäjien kiistellyt tekijänoikeusmaksut ja kohdistumattomat massakannot ovat tekijänoikeusjärjestöjen ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien kuppikuntien kritiikitön rahoitusautomaatti. Ry- muotoisina järjestöt eivät ole raportointivelvollisia rahaliikenteestään kuin itse valitsemilleen johtokunnille. Kiistellyt hyvitysmaksut tilitetään kaikki järjestöille.

Valtarakenteet ja kilpailun rajoittaminen ovat levybisneksen keskeinen strategia. Sen vaikutukset näkyvät kaikkialla. Suomalainen kauppa ja musiikkibisneksen ammattilaiset ovatkin menettäneet 90-luvun alun jälkeen minimissään 2 miljardin euron edestä keskenään jaettavaa rahaa muille viihteen kulutuksen muodoille. Olen valmis jakamaan huolen suomalaisen musiikkibisneksen tulevaisuudesta. Olen kärkevistä kannanotoitani huolimatta valmis yhteistyöhön ja jopa uhrauksiin koko toimialan puolesta. Sen sijaan en ole ollut valmis vaikenemaan selkeistä toimialaa vahingoittavista epäkohdista edes boikotoinnin uhalla.

Suomalaista reilua meininkiä kunnioittaen

Erkki Puumalainen
Poptori Oy
Toimitusjohtaja
050-62515
www.poptori.fi




Takaisin edelliselle sivulle