Lehdistötiedote, vapaa julkaistavaksi heti

Tekijänoikeusjärjestelmään on kätketty finanssitavaratalo

Musiikin tekijänoikeuksia ja piratismia on pitkään pidetty otsikoissa. Lakia on liian yksipuolisesti kehitetty tekijänoikeusjärjestöjen ehdoilla, mutta ei aina tekijöiden ja käyttäjien eduksi. Huolimatta tiukemmasta laista ja laajemmalle ulottuneesta kannosta, yksittäisen tekijän edut ja ansainta heikkenevät. Jakamaton valta, jonka EU-lainsäätäjät ovat luovuttaneet tekijänoikeusjärjestöille, on johtanut huomattavaan etujen ulosmittaamiseen. Tässä globaalissa kisassa pärjäävät vain vahvimmat toimijat, eli kasvottomat monikansalliset levy-yhtiöt, jotka IFPI ryhmän (Suomessa ÄKT) kautta ovat kaikissa tekijänoikeutta käsittelevissä neuvottelupöydissä. Tekijänoikeusjärjestöt ja -lait ovat subjektiivisen juridiikan taidonnäyttöjä. Järjestöjen asiantuntemuksella kehitetty lainsäädäntö on kuin savolainen vihkikaava, joka on niin lyhyt että toinen osapuoli jää kokonaan vihkimättä. Tekijät ja teoksen käyttäjät ovat tiukasti sitoutetut generoimaan tulovirtaa järjestöille ilman, että järjestöjen tarvitsee edes tehdä tiliä rahojen käytöstä.

Järjestömonopolilta kukaan ei ole suojassa

Mm. kaupat, kuluttajat, kunnat, kuljetusyrittäjät, laitevalmistajat, kirkko, sisällöntuottajat, radiot, TV-yhtiöt, lastentarhat ja koulut ovat saaneet kalliisti tuta puun takaa tulleet yllätyskustannukset. Näihin usein silmiinpistäviin kohtuuttomuuksiin on myös haaskattu lainkäyttövaroja pienen kaupungin rakennuskustannusten verran. Lopputulos on poikkeuksetta koitunut järjestöjen hyväksi, sillä tekijänoikeuslaki on avoin valtakirja lähes kaikkeen. Myös tekijä halutessaan teoksensa valvontaan joutuu allekirjoittamaan sopimuksen, jossa hänellä ei ole enää taloudellista puhevaltaa mihinkään oleviin eikä tuleviin tuotantoihinsa!

Tappiotaattua liiketoimintaa

Tekijänoikeusjärjestöt ottavat työstään saman provisioprosentin kuin ohjelmatoimistot, jotka myyvät artistien keikat, hoitavat PR:n, painattavat julisteet ja kantavat luottotappioriskin. Mittavan korvauksen lisäksi järjestöille jää erinäinen määrä kohdistumatonta "veronkantoa". Heillä on myös vakuudetta käytössään jopa puolentoista vuoden kassavirran kokoinen summa sekä epämääräinen määrä sellaista rahaa, joissa koko tekijätilitys on ”hyllytetty” jonkun muotoseikan johdosta.

Epädemokraattinen varojenjako

Harva tietää, että kohutusta äänittämättömien tuotteiden hyvitysmaksusta ei tilitetä tekijöille euroakaan. Koko raha jaetaan järjestöille. Myös muun massakannon kohdistaminen, jossa tekijöitä ei yksilöidä, on järjestöjen harkinnan varassa. Järjestöt ilmoittavat käyttävänsä rahaa katsomiinsa hyviin tarkoituksiin, kuten heidän ohjauksessa oleviin tukijärjestelmiin sekä juhlagaaloihin. Turhaan tukia anoneet ja juhlagaaloista poisjätetyt muodostavat ylivoimaisen enemmistön suomalaisista ammattilaisista. Eliittiin kuulumaton suomalainen pientoiminta ei kykene enää rahoittamaan laaja-alaista ja kilpailutasapainoa tuottavaa kansallista tarjontaa ja sen kehitys polkee paikallaaan.

Tekijänoikeus on poliitikon painajainen

Etenkin kulttuuriteollisuutta on aina väheksytty politiikan välttämättömänä pahana ymmärtämättä sen olevan maailman suurimpia teollisuudenaloja. Meillä kulttuuri on seksikäs vain vaaliteemana ja poliittisessa kaupankäynnissä. Suuresta työllisyys- ja bisnesarvostaan huolimatta sen julkinen asioiden hoito on Suomessa alistettu kauppa- ja teollisuusministeriön sijaan opetusministeriön pienelle kulttuurijaostolle. Virkamiehille, joilla ei ole pienintäkään kiinnostusta kansantalouden kysymyksiin. Lakialoitteet myydään poliitikoille "pienen tekijän" asiana, vaikka tosiasiassa ylivoimaisen enemmistön tekijänoikeuden rahavirroista jakaa alle kymmenen kansainvälistä suurtoimijaa. Suomalaistekijät jakavat "john lennonien" kanssa rippeitä. Kulttuuriministerimme on jopa todennut uutta lakia vastustavien internet keskustelujen olevan vain "tiettyjen tahojen masinoima". Keitähän he ovat? Piratismi ja rikollinen toiminta eivät yleensä laeista piittaa, joten jäljelle jää vaan demokratiaan kuuluvat puheenvuorot, joita ei syystä tai toisesta haluta kuulla.

Euroopan ja Suomen päättäjät eivät valvo kansalaistensa etuja

Poliitikot eduskunnassa ja EU:ssa olettavat toimialan etujärjestöjen kuulemisen riittävän lainsäädäntötyössä. Maailman tekijänoikeustulot ovat vahvasti ankkuroituneet Amerikkaan. Tekijänoikeustulovirrat ovat satojen jopa tuhansien miljardien eurojen kaupankäyntiä, missä ensimmäistäkään konttia ei tarvitse laivata. Riittää kun omistaa oikeuksia ja vaikuttaa kaikilla tavoin niiden arvonnousuun ja lisätulovirtojen synnyttämiseen. Lainsäädäntölobbaus on näyte loistavasti onnistuneesta työstä. Monikansallisilla yrityksillä on lähes 100 % puhevalta äKT:ssä. Kun Suomen suuret levy-yhtiöt ostettiin ulkomaiseen omistukseen, uudet omistajat keskittyvät luonnollisesti omistuksensa arvon kasvattamiseen. Kansainväliseen tarjontaan ei tarvita paikallisia investointeja ja kansallisella tasolla julkaistaan omistukseen tulleita "parhaat" kokoelmia. Vain ehdoton pintakerma uustuotetaan ja hehkutetaan isoilla markkinakoneistoilla puhki soitettavaksi. Soitto taas vaikuttaa soittokorvausten jako-osuuksiin. Maksumiehinä ovat kaupat, radiot, TV-yhtiöt, parturit jne. Kovimman hinnan kuitenkin maksaa suomalainen taiteentekijä ja kulttuuritarjonta ja lopulta kuluttaja. Heidän äänensä ei kuulu radiossa, TV:ssa eikä edes enemmistönä demokratiassa.

Valtioneuvoston ja valiokuntien tulee selvittää

• Miksi sellaisia direktiivejä laaditaan ja harmonisoidaan sitovaksi kansalliseksi lainsäädännöksi, jotka sotivat kansallista kulttuuria ja kansantaloutta vastaan?



• Miksi valtio asettuu veronkantokoneiston kaltaisen toiminnan takuumieheksi?



• Miksi järjestöt saadessaan lain suoman oikeuden perinnälleen, eivät joudu tekemään tiliä rahojen käytöstä muille kuin itse valitsemilleen johtokunnille?



• Miksi järjestöt saadessaan lainvoiman etujenvalvontaan, voivat itse rajata niihin äänivaltaiseksi jäseneksi pääsyn?



• Miksi tekijänoikeudet ovat vähentäneet tekijöiden ansaintaa, esiintymistilaisuuksia sekä suojatun materiaalin käyttöä julkisissa tiloissa sekä medioissa?



• Miksi äKT hallitsevana etujärjestönä voi rahoittaa 20 jäsenyrityksensä edunvalvonnan muiden tekijöiden rahoilla, vaikka he usein ovat toistensa vastabooleja?



• Miksi näinkin ilmiselviä epäkohtia jätetään lainvalmistelussa vaille huomiota?

Kunnioittaen

Poptori Oy
Erkki Puumalainen
Toimitusjohtaja

P.S. Kirjoittajan edustamalla yrityksellä on omistuksessaan tuhansia sekä Gramexin että Teoston valvomia suomalaisia tekijänoikeuksia. Sinällään emme tietenkään vastusta tekijänoikeuden valvontaa, mutta tällaisenaan se ei toimi kotimaisen teollisuuden tai tekijöiden edun mukaisesti.

Takaisin edelliselle sivulle